Uutisia Lapualta

Kuten varmaan olet jo ymmärtänyt, Kirkonpellon Pallokerho on "lapualaisjoukkue". Lapuasta tunnetaan julkisuudessa yleensä lähinnä Vihtori Kosola ja Lapuan liike, Lapuan Patruunatehtaan räjähdysonnettomuus, tietysti Lapuan Virkiä, joukko painijoita, naispesäpalloilijat, joilla on oma kotisivukin, jokunen missi ja tenavatähti ym. Myös Superpesiksen kotisivulta löytyy pienen harhailun jälkeen löytyy tietoa naispesäpallosta. Korisliigassa pelaa muuten nykyään lapualainen Kobrat-niminen porukka! Virallista fakta- ym. tietoa Lapuasta löydät Fennican kuntatiedoista. Lapualaisuuden syvin olemus selviää lapualaasista paukahroksista.

Lapuan historian ja kulttuuriperinnön sähköisestä HELEMI-tietokannasta löytyy uskomaton määrä Lapuaan liittyviä artikkeleita, valokuvia, dokumentteja sekä ääni- ja videonäytteitä. Voit opetella vaikkapa Lapuan murretta.

Seuraavassa kirjoituksia Lapuan Sanomista vuosien varrelta

Lapuan Sanomat, yleisönosasto 11.4.2018

Satua, vai sittenkin totta

Pienet palleroiset, kerronpa teille jännittävän tarinan. Se on viekoitteleva tarina Pillipiiparista, jota kukaan ei ollut koskaan nähnyt, vaikka tiedettiin siitä paljonkin kaameita asioita.

Pillipiiparilla oli huilu, jolla se päästeli ilmoille suloisia sävelmiä. Se kulki soitellen kaupungin läpi silloin tällöin rahan kiilto silmissään. Sen vaatteet olivat vähän kuin sirkuspellen.

Kaupunkia oli kauan vaivanneet rotat ja hiiret. Siispä kaupungin eräs merkkihenkilö oli kuullut, että Pillipiipari osaa hävittää rotat, jos hinnasta sovitaan. Ja kas, satoja rottia vaelsi kaupungin pääkadun läpi Kaarisillalle, ja siitä suoraa päätä jokeen, jonne hukkuivat joka ikinen. Mutta kukaan ei ollut nähnyt, tai kuullut, Pillipiiparin houkutelleen rottia hukkumaan.

Siitä iloisena kaupungin keskusta kunnostettiin kukkaistutuksin kesäisin ja jouluvaloin talvisin. Kaupunki kukoisti; nousi pieniä erikoisliikkeitä, kenkäkauppoja, kemikalioita, tuli Pentik, Marimekko, pari kukkakauppaa, R-kioskeja, leipomoita ja kahviloita, apteekkeja ja pankkeja. Oli viihtyisää. Pääkatu kivettiin, ja sille ilmestyi penkkejä. Ihmisvilinää oli monena päivänä viikosta. Pidettiin toripäivinä maailmanparannuspalavereja.

Mutta sitten Pillipiipari ilmestyi taas hurmaamaan kansaa huilun soitollaan. Huhut kiertelivät ja kummasteltiin, kun viimeinen, perinteikäs kultasepänliikekin eräänä maaliskuun päivänä ”koristeli” kauniin näyteikkunansa pahvikyltillä loppuunmyynti! Se oli kuin pommin putoaminen. Haikeana muisteltiin näyteikkunaostoksia. Väki ihmetteli ja pahkuroi, mikä kumma häviön on muutamassa vuodessa saanut aikaan.

Pellolle nousi neljä viisi rumaa, ikkunatonta hehtaarihallia vieriviereen. Kaikissa niissä oli samaa, halpuutettua tavaraa. Isot ostoskärryt, nopeasti tarpeettomat ja tarpeelliset roinat kärryyn, kiiruusti kassajonoon. Ei löydy asiantuntevaa, ystävällisesti hymyilevää myyjää hyllyjen välistä.

Pakokauhu oli vallannut väen. Kaikki ryntäsivät ostosparatiisiin tarjousten perässä! Otsa rypyssä juostaan hallin läpi, että ehtii vielä naapurihallin tarjoukset haalia kokoon. Kunnes jotkut muistivat rottasodan ja rahankiillon Pillipiiparin silmissä. Olisikohan tulossa tuhotulva?

Ja elleivät ole hukkuneet, elävät kaupunkilaiset yhä.

R.-A.
LAPUA

Lapuan Sanomat:  20.4.2017

Lapuan Sanomat, yleisönosasto 14.1.2016

Puhumalla parasta pöytähä

  Ei äkkipäätä tuu eres hoksanneheksi kuinka hääviä teköö, ku saa toiınitella sellaasen kaverin kaas, joll` on suur ruajuhut tämmis. Puhelimes, tiätysti puhelimes! Justihin äsköön sain kuulkaa veistellä oikeen olaan takaa. Eikä vastapeluri jäänyk kyllä piiruakaa jäläkihi. Ja parasta tiätysti se, notta saa purotella oikialla kiälellä, elikkä pohojalaasta, sitä täyttä wärkkiä! 

  No aluuksi se tärähytti, jotta oot kaas jo kokolailla klohonaantunu ja hyvä nott` et jo menoteillä! Ja senkö kuuloo muka puheliınesta? Moon jo aikaa eheroottanu sullen kuulolaitetta, mutta tuntuu, jotta sun pääknuppi oj jo niin pehemoonej, jott` ei siitäkää oo enää apua, ku sää tuallaasia horajat. Ja siksi toiseksi emäntäs kehuu mennyv viikolla, jotta sää häjyylit sille, notta mitä taittamarallaa taas motkotat? Viis minuuttia sitte oli yhyres sovittu asioolle menosta ja nyk kum piti lähtiä, et tiänny asiasta mitää ja lujaa vaaan kiukus. Vahavaa tekstiä sun ittes käpääntymisestä. Vai ookko eri miältä? HÃH? Yritin nauraa kräköttää pirullísesti.

Tämä siihen, notta se om meirän rakkauren kiältä se. Jaa, notta sellaasta kiältä. Notta sille helluuselle kullan nupulle, jota parempaa ei maa päällänsäk kanna, voi nuav vaan tokaasta, jotta kelehiäkö siinä taas marajat? Ja viälä vähäj jatkua. Koitan hiillostaa! No mitäs kiältä se o, kum menit apteekista rahaa hakemaha? (yritin äänenpainoolla teherä tilantehen hankalaksi) Siälä on kuule niin koria flikka tiskin takana, jotta mää tunnustin sille, jotta oot hurmannu mun niin täyrellisesti, jotta jalaat toiki mun tänne, vaikk pankkihin piti mennä! Hyvä hyvä ja aplooría! No toimitas nys sitte samalla minkälaasella rakkauren kiälellä akkas puhuu, ku se kuuli saman sarun naapurin emännältä jok’ oli atteekis samaha aikaha kus sääki? Istuu kaffilla teirän köökis! No tuata!? Ei se keriinny sanomaham mitää, kum mää vetääsin, jotta ”tula tuulan tuli tuli tei, emme konsana erkane ei...mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun...!” Ev voi muuta ku hekottaa ja silimiä pyhkiä... oliskahan nii, jotta sillä äijällä on ne suur ruajuhut torella tämmis! 

LJV
TAMPERE

Lapuan Sanomat:  6.3.2014

Lapuan Sanomat:  18.10.2007

Lapuan häpeäpilkut

 Lapualla liikenteenjakajat on aika oksettavassa kunnossa! Kakstuumaa vahavaatte sammalmättäitä, tupakin natsaa, heinää, puuntaimia, lautaa, metallia jos vaikka niitä. Kirjo on mitä moninaisin!
 Vuosikausia on liikenteenjakajat olleet yhtä kaameassa siivossa. Joihinkin ei oo varmasti koskettu ainakaan 20 vuoteen. Viiden vuoden odottelujen jälkeen näin parhaaksi että kun ei kerran saara mitään tehtyä niin täytyy sitten itte mainaasta näinkin selevästä asiasta.
 Hianot tervetuliaistoivotukset on liikenteenjakajien muaros ulukopaikkakuntalaasille ja mahdollisille kaupunkiin muuttajille jotka tulevat huijatuiksi. Tervettuloa, täälei palio välitetä! Vois olla muuten aika hyvä!
 Liikenteenjakajat joista puhun niin sijaitsevat suuriltaosin suurempien teiden varsilla. Ajelkaapas Latosaaresta Sellillepäin joka on Valtatie 19 varres. Kyllä liikenteenjakajien kohdalla alkaa oksettaan. Siitä kun käännyt Kauhavalle päin niin pitkä jakaja on aivan siivouskunnossa, ollut jo kauan. Siitä etiäppäin sama peli jatkuu loppuun asti.
 Jokuhan vissiin kirjotti kerran että voi voi kun on liikenteenjakajissa keskustassa hienoja kukkia. Kyllä tualla rahamäärällä pitääkin olla! Homma vaan on täyttä lumetta! Sen näkee kun lähretään pois keskustasta. Niin totuus asioittenhoidosta paljastuu. Koittakaa ny Kaupunki ja Destia saara nua jakajat kuntohon tai ei oo pakko jos että jaksa.
 Rautatiesillan alituksen nurkat on kanssa olleet vuosia sellaasia salaattitarhoja että ihmettelen kuka näistä hommista vastaa.
15 senttiä rapaa nurkis samoin kuin monien liikennemerkkien juurissa. Onhan ne kesällä hienon vehreitä tietysti! Esim. Seinjoella kun talvi loppuu ja on sulaa, niin heti harjakoneet kaahii jakajien päälle ja putsaa ne. Sama käytäntö on muissakin kaupungeissa. Mutta ei täälä. Tää Lapua on paremminkin sellaanen tumpulootten taajama kuin mikään kaupunki.

Nimimerkki "Työkseen autossa istuva"

Lapuan Sanomat:  7.11.2001

Keskustaajaman katupartio

 Minua oikein tympäisee se, kun te pätemisentarpeessa oleva naislauma pokkootatte niitä keskikylän juopottelevia lapsia, joille niiden isät ja äidit ovat esimerkkinä. "Lapset ovat kodin peili".
 Antakaa lasten virua viinan, huumeiden ja kylmän kourissa, jos isät ja äidit eivät viihdy lastensa seurana kodeissaan, vaan viihtyvät tanssikapakoissa ja tulevat juovuksissa koteihinsa yötä myöten, tai antavat lapsilleen viinaa.
 Mummoni kertoi, että 1800-luvun loppuvuosina Lapuan keskustaajaman öhyisännät olivat juopotelleet jonkin kotona ja sitten olivat lähteneet seipäin varustettuna läheiselle tanssilavalle ajamaan nuorisoa pois. Oli kuulemma ollut jumalatonta menoa. Oletteko te pätemisen tarpeessa olijat ehdottoman raittiina esimerkkeinä lapsillenne vai pokkootatteko toisten lapsia?
 Pokkoottajat: Olkaa kokoonkutsujina kadulla rällääjien vanhemmille ja he pitäkööt huolta lapsistaan. Jos eivät tule huolehtimaan juopoistaan, niin alkakaa tekin pysyä kodeissanne ja antakaa niiden tulevien sosiaalipummien virua vaivoineen.

Severi Saarikoski

Lapuan Sanomat:  7.11.2001

Lapuan poliisi ja turvavöiden käyttö

 Lehtitietojen mukaan Lapuan poliisit haluavat pois "hometiloista". Minä ehdotan, että tulette ulos raittiiseen ilmaan valvomaan paikallista liikennettä.
 Pitkän kesän aikana olen havainnut poliisiauton kolmesti Lapuan keskustassa; kahdesti olivat pankkiautomaatilla ja kerran huoltoasemalla.
 Valvontayön voisitte aloittaa helpommasta päästä: Lapualaisen tavan mukaan "karvarallissa" ei kukaan käytä turvavöitä, normaalissa liikenteessä ehkä joka viides on lakia ja omaa turvallisuuttaan kunnioittava.
 Valistusta turvavöiden merkityksestä on jokainen ainakin jossain muodossa saanut, nuoret ainakin autokouluissa. Mika olisikaan turhempaa kuin, että nuoren nätin tytön kasvot arpeutuisivat jossain mitättömässä kolarissa keskustan liikenteessä. Vanhemmatkin voisivat panna auton lainaamisen ehdoksi turvavyön käyttöpakon.
 Vaikea on ymmärtää miksi Lapuan poliisi ei valvo liikennettä. Puuttuuko kyky vai halu tai kenties molemmat? Onko Lapualla oma lakinsa esim. turvavöiden käytössä? Poliisillahan on uusi jopa toimistopöydällä varustettu auto, jossa olisi hyvä kirjoitella pikku muistutuksia. Olettaisin, että turvavöiden käyttämättömyydestä kirjoitettava sakkolappu on niin helppo täyttää, että lapualainenkin poliisi sen oppisi. Nimismies taas voisi vaikuttaa halujen lisäämiseen. Ainahan voi pyytää apua Liikkuvalta poliisilta, heiltä se onnistuu sakon kirjoitus ja nopeasti.
 Ennen vanhaan oli Lapualla sanaleikki, jossa arvuuteltiin "missä on (V) vetelin tiemestari"? Oikea vastaus ei ollut Veteli vaan Lapua. Enpä satu tietämään onko Vetelissä nimismiestä ...
 Lapualainen liikennekäyttäytyminen olisi seuraava vaihe, johon ulos uskaltaneet poliisit voisivat puuttua sen jälkeen kun ovat saaneet turvavyön käytön kunniaan.

Nimimerkki "On-Off"

Lapuan Sanomat:  12.9.2000

Sinä potkupalloileva urho

 Oli mukava asia, että kirjoitit ja annoit kantasi tästä potkimisesta ja samalla syyllistit meidät teidän potkimisesta.
 Näitä pykäliähän tässä kirjoituksessa oli ja vastauksiakin niihin. Ainoastaan yksi kohta oli jäänyt teiltä epävarmaksi. Pääasia, josta kirjoittelu alkoi oli, onko oikein vai väärin näitä vahingossapotkuja tontille, sen tietämättömyyden takiako niitä on sitten tullut. Ottakaa siitäkin selvää.
 Ei ollut ensimmäinen kerta, kun pallo pomppi pihaamme, suvaitsevaisuutta on riittänyt puoleltamme näiden vahingossapotkujen ja kommentttien myötä.
 Väärinkäsitysten välttämiseksi oikeat pelit on pelattu kohtalaisen hienosti, ei ole palloa silloin pihamaalle hyppinyt, ja harjoituksissakin suurin osa tietää, kuinka pelataan.
 Kirjoitit jostain neuvottelusta. Yhtään neuvottelijaa emme ole nähneet, emmekä kuulleet. Pallo on kyllä haettu pihasta, eikä tässä mun mielestä mitään neuvottelijaa tarvita, kunhan vain kentän rajat piisaa.
 Toivoit tästä aiheesta enää kirjoittamasta. Kuitenkin mua jäi vaivaamaan kirjoituksessasi kaksi väärinmuistamista. Kerroit 22. päivä elokuuta potkineesi pihaan, ja hakeneesi palloa kolmasti ja myös se soittosi virkavallalle. Tämähan tapahtuma oli huomattavasti ennemmin. Ja poliisilaitokseltahan nämä ovat tiedossa.
 Silloin poliisit kävivät ja asia parantui huomattavasti, pallo alkoi jonkin aikaa pysyä kentällä. Luulimme todella, että asia korjaantui, mutta elokuun puolessa välissä syntymäpäivävieraiden lähtöaikeissa tämä vahinkopallo tuli taasen korkealla ja kovaa lentäen rappujemme eteen, melkein pikkutytön päähän.
 Sitten olikin rauhallista siihen 22. pv elokuuta, jolloin pallot taasen alkoivat pomppia ulkorakennuksen katolle. Tällöin jouduimme itse turvautumaan virkavaltaan.
 Isäntä lupasi potkujen tultua soittaa poliisille ja sen jälkeen maali sai jalat alleen ja siirtyi kauemmaksi.
 Lopputoivomukseesi yhdyn täysin. Rauhassa olette saaneet pelata. Emme ole kertaakaan kentälle tulleet häiritsemään. Mutta näihin vahinkopotkuihin olen todella kyllästynyt. Yksikin vahinkopotku on nyt liikaa, että piti tarttua kynään. Pallot kentällä ja pihassa asumisrauha.

Nimim. "Simpsiön laidalta"


Lapuan Sanomat:  22.12.1998

Tarkennuksia murre-kirjoitukseen

  Tiistaina 15.12.1998 ilmestyneestä LS:n yleisön osastokirjoituksestani oli jäänyt pois keskimmäisen palstan ylimmiltä riveiltä alkuperäisessä tekstissäni ollut ilmaisu. Siltä kohdin juttuni olisi pitänyt kulkea seuraavasti: "Kun Kauhajärven rantamaisemissa puhutaan karkeista -makosina- niin ydin-Lapualla ne ovat -karamelleja-, joskus jopa "karamällejä". (Millä sanalla on todella vanha ja muukin kuin makeisia koskeva merkitys; pohjasanana lienee; nuuskamälli, purutupakkamälli jne.)
  Varmaankaan kaikki eivät ole sataprosenttisesti samaa mieltä, että (en minäkään) kauhajärveläinen puheenparsi olisi talossa kuin talossa puhtaasti itäsuomalainen. Ei, mutta perustekijöissään niin järviseutukantainen kuin keskisuomalainen kansankieli on eniten itäsuomalaista muistuttavaa. Muuan virallinen oppikirja esitti kaavamaisesti,
että kuntarajainen Lapua olisi kokonaan länsimurteiden aluetta ja näinhän ei ole.
  Kauhajärveläisessä puheenparressa havaitsee usein pyrkimystä keskisuomalaisittain tiettyyn kirjakielisyyteen, joten aivan kaikki historiallisen Järviseudun perilliset eivät mene muualle kuin "metsään". Toisaalta taas tuskin kukaan alajärveläinenkään sanoo kansanomaisessa puheessaan makeisia muuksi kuin -makosiksi-.
  Puhetyyli alkaa aikapian Mustanmaan jälkeen erilaistua perilapualaisesta itään päin kuljettaessa. Esimerkiksi Heikki Pehkorannan kanssa aikoinaan käymieni keskustelujen valossa Järviseutua ei voitane pitää murteellisesti puhtaana
Etelä-Pohjanmaana hyvä jos Pohjanmaana, vaikka se läntisten läänien alueeseen Kauhajärven kanssa on iät ja ajat kuulunutkin.
  Murteet muuttuvat ja sekoittuvat: tuskin kukaan lapualainen tieten tahtoen puhuu kuten lehtori Maija Korpi tiesi Jaakko Jänikselän puhuneen hammaslääkäristä -hammahlääkärinä-.
 Mutta jotakin pysyy aina vain olemassa: lapualaisen on vaikea tajuta, että -viitsiminen- olisi muutakin kuin laiskuuden, teottomuuden voittamisen merkitystä sisältävää. Ylistarolaiselle se on julkeamista, kun taas kehtaaminen merkitsee komean kirkon pitäjäläiselle juuri tekemättömyyden voittamista.
  Kun lapualainen ei kehtaa, niin silloin hänellä lienee jotakin häveliäisyyden tai muista johtuvaa häpeän tuntemusta. Vanhojen alanurmolaissukulaisten kertomuksien perusteella on jopa Venäjän vallan aikana tapahtuneella sotilasosastojen majoittamisella Lapualle ollut kielellistä merkitystä: -Mistä muusta tietyt alanurmolaiset ovat sanoneet -sä- ja -sinä- sanojen sijasta: -Siä! Se on nimittäin laukkuryssien, kasakkojen ja moskoviittien käyttämiä suomalaissanoja, joita huonosti ymmärrettynä on sanottu joko posmotukseksi tai pomiloinniksi leveine ääntämyksineen ilman y-äännettä.

Heikki S. Ristimäki, FM

Lapuan Sanomat, syksyllä 1998:

Ulfarjapaavo

  -Nuan. Törähteli Sepe, aineellistuttuaan kaffilaan. Saatuansa olemuksensa atomit jonkinlaiseen järjestykseen. Jatkoi edelleen.
- Agraariyhteisönkin, edelliset, lamaansuistamiskonstit haalenevat, kun herratyöläiset pääsevät huseeraamaan.
-Voi herpes, kun olisinkin osannu ottaa laihnaa pankiista aijjoos, ja viälä palio. Kottikäärryyllä olisin viäny rahaa piiloho. Vaikka kyrölle latohon olosin kärränny, ei koirat olisi perähän haukkunehet...
  Ajatelkaa ny. Olokikaton laros vaan vaihtaa pellisehe, eikä rahat kastuusi. Viimmekesänäki, vaikka satoo jokapäivä, rahat olis pysyny kuivana. Riihikuivaa tauhkaa olis läjäpais.
  Jos viälä olosin havaannu käyrä joka pankis ja laihnata maharollisimman palio, olosin saanu hyvillä herratyälääspualueen suhtehillani melekeen sata prosenttia veloostani anteeksi. Velakaa vaan olis pitäny olla sata kertaa enee kun Ulffilla.
  Tuollaisen rimpsun päästeltyänsä, Sepe kipaisi tiskille ja saapasteli takaisin, iski
kaljat pöytään, sekä jatkoi.
  -Silloonkun olin rompalla hommis, oli siälä yks merkillinen miäs. Sen nimi oli Kumpu Antti, se osas sanua justihin oikeen Suamen tyäväen säästöpankin kohtalon. Muuntajanmittausmiäs tiäsi justihin kuinka tuloo käymähän tyäväenpankiille ja niiren omaasuuksille.
Näin sanoo Antti, kun Sunkku pantihin "hoitamahan" STS:ää.
  -Siälä mihinä Sunkku kulukoo, sinne jää vaan itkua ja valitusta.
 - Jakoperääkin jää ja herrat sen jakaa, jatkoi Antti. Ja oikias oli. Valitettavasti Antti kuali, ennen ennustuksensa toteutumista.
  -Sehän oli melokoosen mukava paukahros, yli neliä milioonaa jokahittelle, jos jako meni tasan. Epäälen kyllä, jotta Uluffi vetääsi kasasta isoomman osan. Muut sai isojen kenkään ostoho lisäliksaa ja muarottomille hamehillekkin varmahan tuli omat indeksikorootukset.
  Hörppäilimme vaitiollen kaljat, ja kun pullot tyhjenivät menimme työttömien ruokailuun. Siellä sai soppalautasellisen viitosella, mitäpäs nuasta milioonista.

Heikki Kristola
 

Lapuan Sanomat: Villihevosia Simpsiöllä? 8.9.1998

Laulaja Hanna Ekola kyselee silloin tällöin paikallisradionkin taajuudella, että vieläkö on villihevosia? Vastaus kuuluu, että on. Tosin itse en ole nähnyt muuta kuin kavionjäljet ja hevosenpaskaa. Vaikken olekaan mikään petotutkija uskon, että kyseessä todella on villihevonen. Tähän johtopäätökseen tulin, väistellessäni Simpsiön pururadan kosteikkoja ja yrittäessäni kiertää valaistun osuuden kuivin jaloin, mutta kuten varmaan arvasitte, astuin paskaan. No annas olla, ajattelin että kuka kumma kehtaa kantaa hevonpaskaa pururadalle, kun siinä samassa huomasin kavionjäljet. Ensimmäisenä epäilin, että olisko joku ns. hevoshullu tuonut hevosensa pururadalle, mutta kun entuudesta tunnen muutamia hevosmiehiä hylkäsin tämän vaihtoehdon, sillä eihän kukaan hevostansa pururadalle vie, eihän?

Johtopäätös: Simpsiöllä on ainakin yksi villihevonen. Varoittaisinkin hirvenmetsästäjiä, että ette vahingossa ampuisi hirvenä, voi muuten olla rauhoitettukin ja sillä voi olla vasakin.

Rainer Berg

Lapuan Sanomat, 25.11.1997:

Kertomus valon hakemisesta

  -Pentti, äiti sanoi eräänä päivänä, nyt meiltä on valo loppunut. Isä nosti alushousujaan, kynsi korvallistaan ja ajatteli, mitähän me nyt teemme kun näin on päässyt käymään.
  -Olen minä sitä jo ajatellut, sanoi äiti. Sinä sitten aina ajattelet meidän parasta, sanoi isä.
  -Mitähän jos lähtisit Pentti veljesi Markun kanssa valoa hakemaan Alajuoksun rikkailta miehiltä, sanoivat Isä ja äiti. OIkaa pojat varovaisia, äikää menkö susien suuhun kun haette valoa Alaluoksun rikkailta, isä varoitti pirtin perältä.
  Alajuoksulla oli suuri huone, kaikki pöydät oli täynnä paperia. Pöydän ääressä istui monta setää. Paavo, Jari, Jaakko, Matti, Ahti ja Jorma.
  -Ei ole meillä itsellämmekään valoa, aivan on puutetta minulla ja Ahti-sedällä valosta, sanoi Jorma. Minkälaista valoa pojat tarttevat? kysyivät sedät kuorossa.
  -Markku tahtoo katuvaloa, Pentti rakkausvaloa, pojat sanoivat yhteen ääneen.
  Sedät siinä huokailivat, löivät käsiään yhteen, hakivat pannuhuoneesta tuhkaa ja heittelivät paperien päälle. Välillä kaikki olivat hiljaa kun Tuula-täti puhui.
  -Annetaan Markulle näin paljon katuvaloa, ja näin paljon Pentille rakkausvaloa. Sedät oikein käsin näyttivät kuinka paljon valoa pojat saivat matkaan.
  Kuinka vanhoja pojat ovat?, kysyi Tuula-täti kun pojat olivat eteisessä lähdössä.
  -Ei me tiedetä, ollaan me ainaskin 50 vuotta. Kun me synnyimme oli meillä hevonen jonka nimi oli Poku.
  Isä oli pihassa vastassa pojat kun saapuivat, ja näyttivät kuinka paljon valoa saivat tuoda kotiin.
  -Katso äiti kuinka hyviä poikia meillä on. Joen takana valtuutettu sytytti valonsa, näin saamme katuvaloa. Kuu antaa meille rakkausvaloa.
  Iltayöstä kuu möllötti riihen takana, kellarissa armasti hiiriperhe. Pojat nukkuivat kun isä ja äiti rakastivat. Oli ollut hyvä päivä sillä Alajuoksun rikkaat olivat antaneet pojille lahjoja.

Tämä pitää muistaa kun on äänestyspäivä.

Pentti Kangasluoma

Lapuan Sanomat, 16.9.1997:

Sinä pikkusieluinen lenkkeilijä

  Viittasit kirjoituksessasi 9.9. nimimerkillä "koiran kanssa onnetonta", että pururadan varressa on myös muriseva jäniskoira (puhdas Suomenajokoira, jos sattumalta et tunnistanut vauhdin huumassa) ja että vihaista jäniskoiraa tapaa harvoin.
  Voin kertoa sinulle, että et tavannut tässäkään tapauksessa, sillä melkein jokainen erottaa murinan haukunnasta. Ilmeisesti tässä tapauksessa ei ole näin käynyt.
  En menettänyt enkä tule menettämään yöuniani kirjoituksesi takia, toivottavasti et sinäkään. Seuraavaa kirjoitustasi, kun lenkkeillessäsi mietit, niin koeta hankkia vähän faktatietoa koirien "kuuroudesta" (??) ettet toistamiseen tee itsestäsi pelleä.

Nimim. "vihaisen" jäniskoiran omistaja

  P.S. Jos sinussa on miestä kirjoittaa lehdissä, niin rohkaise itseäsi sen verran, että tulet keskustelemaan vihaisista jäniskoirista henkilökohtaisesti!!!

Lapuan Sanomat, 9.9.1997:

Haukkuva lehmä

  On ilmestynyt tuonne Simpsiön pururadan varteen. Keskiviikkona 3.9 se oli vapaana eikä päästänyt mua nousemaan lammelta ylikulkusillalle, siis väärinpäin kiertäen. Koira saatteli mua parisataa metriä taaksepäin alas rinnettä. Yritin kääntyä takaisin, mutta aina se murisi ja aikoi tulla päälle.Katsoin viisaammaksi palata takaisin tällä kertaa. Kohtahan taas saa kantaa haulikkoa mukana. Luultavasti en enää palaa takaisin.
  Kopissa ollessaan koira pitää kovan metelin, kun siitä menee ohi, niin että koppi huojuu, kun se hyppii verkkoa vasten.
  Siellä on myöskin muriseva jäniskoira radan varressa. Vihaista jäniskoiraa tapaa harvoin.
  Tuo Simpsiön pururata on Lapuan virallinen liikuntapaikka eikä sitä koirat hallitse. Siellä pitää saada vapaasti liikkua. Kopin pitää siirtää tuvan taakse, ettei koira näe kun siitä menee ohi, sillä koira on pahasti kuuro. Ilman näköhavaintoa se ei tiedä ohikulusta mitään.

Nimim. "Koiran kanssa onnetonta"

Lapuan Sanomat, 26.8.1997:

Syöntipelkoosia iso lauma

  Sukulaispoika kävi kylässä, olisin sille tarjonnut jotain mutta kun aina alotti: Tuata en voi syödä.
  Mistä nämä on tullut jotka koko ajan kovalla äänellä hokee hienoja sanoja, sen takia en voi syödä sitä ja tätä, pilaa toistenkin ruokahalun.
  Kerran ulkomaanmatkalla mentiin kylään perheeseen, emäntä oli laittanut pöydät täyteen. Joukkoon sattui terveysterroristi joka aloitti kolme tuntia kestävän, en voi syärä, oikeen sellaanen kampanja.
  Emäntä muisti asian seuraavanakin vuonna, olisin lyönyt kun olin viinaa juonut mutta kun oli nainen tämä narisia.
  Sadat miljoonat näkee nälkää, sitä menee vastustuskyky, tulee joki tauti ja tappaa kun ilman bakteereja kasvaa.
Jos ei voi syödä niin olkaa hiljaa, ei siitä tarvitte koko ajan hälistä.

Nimim. "Fiksu ei hölötä"