Mielestämme lapualaista henkeä kuvaavat parhaiten paikkakunnalla kansanperinteenä kulkevat ns. "paukahrokset", joissa usein tiivistyvät kaikkein olennaisimmat lapualaisuuteen liittyvät asiat. Nämä paukahrokset ovat peräisin kirjasta Nuan vaan Lapualta.
- Pitäkää mua kiinni, notten revi rahojani!
- Vaikka isä oli köyhä, oli sillä aina terävät sahat.
- Takus, kun Siirin housut.
- Ei tartte auttaa, sanoo lapualaanen, kun tervakuorman alla makas.
- Mun kans on hyvä tapella, kun mä en yhtään pelekää.
Poika oli päässy likan aittahan, mutta ei tiänny mitä puhuus. Istuttuaan kauan hiliaasena
se viimeen sanoo:
- Mullistaja on hyvä äes...kiitos ny vaan ja näkemiin. Painoi lakin päähänsä
ja lähti.
- Ei sitä tiärä mitä ne päivän mittahan teköö! sanoo akka kun tenavansa aamulla sänkyhyn piiskas.
- Onnia ja menestystä vainajalle maan alla...sanoo lapualaasisäntä jättäessään jäähyvääsiä naapurinsa arkun äärellä.
- Kyllä mä tiärän, moon palio herraan kans jutellu!
- Kun itte kysyy ja itte vastaa, niin ei tuu mitään jäläkipuheeta.
- Pitää olla sen verran tunnolla, notta peliästyy, kun poliisin näköö.
- Kun tulis niin vanahaksi, notta sais ittiänsä kehua!